Lopputentit ja -tunnelmat
Vaihto alkaa kaikin puolin häämöttää loppuansa. Tentit on melkein paketissa, osa kavereista lentänyt jo pois Thunder Baystä ja pian pitää itsekin alkaa pakata laukkujansa.
Tiistaina oli mulla ensimmäisenä tenttinä klimatologia, eilen metsäekologia ja tänään on vielä illalla kulttuurimaantieto. Lopputentit olivat aika saman tyylisiä kuin välitentit, mutta käsittelivät koko kurssin asioita eikä vain tokan puoliskon. Mun muista kursseista viimeiset suoritukset hoituivat jo ennen virallista tenttiperiodia niin oli vain kolme ainetta stressattavana. En sinänsä kyllä kauheasti stressiä ottanut tenteistä, sillä tuntui, että osaaminen on ihan kohdillaan ja lopputentin paino arvosanasta on kurssista riippuen vain 30-40 %. Arvosanat selviävät vasta toukokuun puolella, eli niitä saa vielä jännätä. Arvosanojen merkitys ei kuitenkaan ole vaihdossa niin tärkeä, sillä korvaavuudet merkitään vain hyväksytty tai hylätty. Tämän takia ei vaihdossa nyt kannata älytöntä stressiä ottaa, jos ei täysiä pisteitä kaikesta saa. Joka tapauksessa toisella kielellä ja ihan toisenlaisella tyylillä opiskellessa oppii niin valtavasti. Vaihdossa muutenkin oppii vaikka mitä itsestään, muista, omasta ja vaihtomaan kulttuurista ja paljon itsenäisyyttä.
Viimeinen viikko tenttien ohella on tuntunut aika oudolta. Kampus on tuntunut hiljentyvän ja tyhjentyvän, kun opiskelijat piiloutuvat jonnekin pänttäämään tai jo tenteistä selvinneet lähtevät takaisin kotikonnuilleen kesäksi. Erityisesti koulun liikuntasali on ollut poikkeuksellisen tyhjä. Kaikki muut näköjään käyttävät aikaa treenaamisen sijasta lukemisen ja me taas vältellään lukemista treenaamalla! Tenttiaikaan kampuksen parhaita ajanviettopaikkoja ovat olleet liikuntasali ja koulun kahvila "Study", jossa voidaan porukalla rauhassa istua ja siemailla teetä tenttikirjoja selaillessa. Muuten ollaan nyt tenttiaikana yritetty vielä käydä kivoja paikkoja Thunder Baystä läpi. Esimerkiksi viime viikonloppuna käytiin trooppisessa kasvihuoneessa ja kaupungin taidegalleriassa.
Vaihdossa parasta on ehdottomasti ihmiset. Meillekin muodostui heti alkuun 10 hengen kansainvälinen kaveriporukka, jonka kanssa ollaan koettu vaikka mitä yhdessä, ja tässä neljän kuukauden mittaan tutustuttu paremmin toisiimme. Meistä ensimmäiset lähtivät lauantaina aamuyöllä ja päivällä jatkamaan omia seikkailujaan ennen kotiinpaluuta, ja olo tuntuu vähän haikealta. Vaihto on varsin intensiivistä aikaa, kun koko tuttu arkiympäristö ja tutut ihmiset häviävät ympäriltä, ja kaikki pitää luoda uudelleen. Neljässä kuukaudessa ehtii kehittyä syvät ystävyyssuhteet, kun ei ole aiempia tuttuja siinä vieressä, joihin luottaa ja nojata. Tämä meidän kaveriporukkamme siis tosiaan tuntuu kansainväliseltä perheeltä. Nyt sitten on outoa luopua tästä pienestä Kanada-elämästä ja -perheestä, jotka on luonut tämän lukukauden aikana tyhjästä. Olen joskus kuullut sanottavan: "vaihto ei ole vuosi elämästä, vaan elämä vuodessa". Ja tämä kyllä pitää aika hyvin paikkansa ja sen tajuaa kunnolla oikeastaan vasta nyt loppuhetkillä. Haikeudesta huolimatta odotan innolla Suomeen paluuta ja kaikkien ihmisten, perheen ja ystävien jälleen näkemistä!
Nyt saa vielä nauttia viimeisimmistä Thunder Bayn aurinkoisista kevätpäivistä (nyt kun se aurinko vihdoin lämmittää), viettää aikaa kavereiden kanssa ja käydä vihdoin vaeltamassa se Sleeping Giant!
Loppuun vähän kuvia sieltä trooppisesta kasvihuoneesta.
Ihan lopuksi haluan vielä kiittää Metsämiestensäätiötä, joka rahoituksellaan osaltaan mahdollisti tämän upean vaihtokokemuksen. Muillekin metsäalan opiskelijoille vinkiksi, että Metsämiestensäätiö voi tukea erilaisissa opiskeluun/tutkimukseen liittyvissä suurremmissa projekteissa ja hankkeissa.
Tiistaina oli mulla ensimmäisenä tenttinä klimatologia, eilen metsäekologia ja tänään on vielä illalla kulttuurimaantieto. Lopputentit olivat aika saman tyylisiä kuin välitentit, mutta käsittelivät koko kurssin asioita eikä vain tokan puoliskon. Mun muista kursseista viimeiset suoritukset hoituivat jo ennen virallista tenttiperiodia niin oli vain kolme ainetta stressattavana. En sinänsä kyllä kauheasti stressiä ottanut tenteistä, sillä tuntui, että osaaminen on ihan kohdillaan ja lopputentin paino arvosanasta on kurssista riippuen vain 30-40 %. Arvosanat selviävät vasta toukokuun puolella, eli niitä saa vielä jännätä. Arvosanojen merkitys ei kuitenkaan ole vaihdossa niin tärkeä, sillä korvaavuudet merkitään vain hyväksytty tai hylätty. Tämän takia ei vaihdossa nyt kannata älytöntä stressiä ottaa, jos ei täysiä pisteitä kaikesta saa. Joka tapauksessa toisella kielellä ja ihan toisenlaisella tyylillä opiskellessa oppii niin valtavasti. Vaihdossa muutenkin oppii vaikka mitä itsestään, muista, omasta ja vaihtomaan kulttuurista ja paljon itsenäisyyttä.
Viimeinen viikko tenttien ohella on tuntunut aika oudolta. Kampus on tuntunut hiljentyvän ja tyhjentyvän, kun opiskelijat piiloutuvat jonnekin pänttäämään tai jo tenteistä selvinneet lähtevät takaisin kotikonnuilleen kesäksi. Erityisesti koulun liikuntasali on ollut poikkeuksellisen tyhjä. Kaikki muut näköjään käyttävät aikaa treenaamisen sijasta lukemisen ja me taas vältellään lukemista treenaamalla! Tenttiaikaan kampuksen parhaita ajanviettopaikkoja ovat olleet liikuntasali ja koulun kahvila "Study", jossa voidaan porukalla rauhassa istua ja siemailla teetä tenttikirjoja selaillessa. Muuten ollaan nyt tenttiaikana yritetty vielä käydä kivoja paikkoja Thunder Baystä läpi. Esimerkiksi viime viikonloppuna käytiin trooppisessa kasvihuoneessa ja kaupungin taidegalleriassa.
Vaihdossa parasta on ehdottomasti ihmiset. Meillekin muodostui heti alkuun 10 hengen kansainvälinen kaveriporukka, jonka kanssa ollaan koettu vaikka mitä yhdessä, ja tässä neljän kuukauden mittaan tutustuttu paremmin toisiimme. Meistä ensimmäiset lähtivät lauantaina aamuyöllä ja päivällä jatkamaan omia seikkailujaan ennen kotiinpaluuta, ja olo tuntuu vähän haikealta. Vaihto on varsin intensiivistä aikaa, kun koko tuttu arkiympäristö ja tutut ihmiset häviävät ympäriltä, ja kaikki pitää luoda uudelleen. Neljässä kuukaudessa ehtii kehittyä syvät ystävyyssuhteet, kun ei ole aiempia tuttuja siinä vieressä, joihin luottaa ja nojata. Tämä meidän kaveriporukkamme siis tosiaan tuntuu kansainväliseltä perheeltä. Nyt sitten on outoa luopua tästä pienestä Kanada-elämästä ja -perheestä, jotka on luonut tämän lukukauden aikana tyhjästä. Olen joskus kuullut sanottavan: "vaihto ei ole vuosi elämästä, vaan elämä vuodessa". Ja tämä kyllä pitää aika hyvin paikkansa ja sen tajuaa kunnolla oikeastaan vasta nyt loppuhetkillä. Haikeudesta huolimatta odotan innolla Suomeen paluuta ja kaikkien ihmisten, perheen ja ystävien jälleen näkemistä!
Nyt saa vielä nauttia viimeisimmistä Thunder Bayn aurinkoisista kevätpäivistä (nyt kun se aurinko vihdoin lämmittää), viettää aikaa kavereiden kanssa ja käydä vihdoin vaeltamassa se Sleeping Giant!
Loppuun vähän kuvia sieltä trooppisesta kasvihuoneesta.
Ihan lopuksi haluan vielä kiittää Metsämiestensäätiötä, joka rahoituksellaan osaltaan mahdollisti tämän upean vaihtokokemuksen. Muillekin metsäalan opiskelijoille vinkiksi, että Metsämiestensäätiö voi tukea erilaisissa opiskeluun/tutkimukseen liittyvissä suurremmissa projekteissa ja hankkeissa.
Kommentit
Lähetä kommentti