Winter camp -viikonloppu

Viime viikonloppuna oli viimein pitkään jännittämäni winter camp! Kurssiin Outdoor Skills and Theory kuului tämä kolmen päivän talviretkeily. Seurailin huolestuneena lämpötilojen kehitystä ennen reissua, sillä kolme päivää pakkasessa ilman sisälle pääsyä huolestutti aavistuksen. Rakastan vaeltamista, retkeilyä ja telttailua, mutta jopa kesäsin olen kylmissäni iltaisin ulkona, joten talviolosuhteet jännittivät. Opettajat sanoivat, että reissu peruuntuu vain, jos pakkasta on yli 40 astetta. Perustelu tähän oli se, että he halusivat meidän myös nauttivan reissusta, eikä vain selviävän. Onneksi lopulta lämpötilat olivat kymmenen ja kolmenkymmenen pakkasasteen välillä, en jäätynyt kuoliaaksi, en saanut paleltumia ja oikeasti nautin reissusta!

Reissu alkoi koulubussimatkalla jälleen kerran. Menimme koulun varastolta hakemaan kaikki retkeilykamat ja huristelimme kohti vähän kaupungin ulkopuolella olevaa Sipulijärveä. Perille pakkasimme pulkat, laitoimme lumikengät jalkaan ja pistelimme menoksi. Otin menomatkalla pulkan vedettäväkseni, jotta varmasti lämpiäisin heti alkuun. Ja kyllähän siinä hiki tuli ja fleece lähti päältä, kun tallusteli ylämäkeä perässä vedettävänä ryhmän painavin pulkka. 

Valittiin leiripaikka suon reunasta ja alettiin rakentaa lumimajoja (quinzhee) nukkumispaikoiksi. Periaatteena quinzheen rakentamisessa on vaan lumen kasaamista pinoksi, jotta eri lämpötilakerrokset menevät sekaisin ja lumi "kovettuu" muotoonsa. Kovettuminen kestää pari tuntia, minkä jälkeen kasan voi kaivertaa sisältäpäin mukavaksi luolaksi. Olin aika skeptinen tämän konseptin toimivuudesta ja ajattelin, että maja joko romahtaa jo kaiverrusvaihessa tai viimeistään keskellä yötä niin, että kuolemme nukkuessamme. Ja vaikka maja ei romahtaisikaan niin eihän se nyt oikeasti voi olla lämmin. Mutta kai sitä pitää jälleen luottaa fysiikan lakeihin, sillä quinzhee ei romahtanut ja sisällä oli mukava noin nolla astetta verrattuna öisiin -30 ulkolämpötiloihin. Yllättäen tämä olikin siis niitä harvoja kertoja, kun en ole hytissyt yöllä ulkona nukkuessani! :D

Quinzhee eli minun kauheasti epäilemä lämmin yöpymismajamme

Toisena päivänä käveltiin jäätynyttä jokea pitkin, harjoiteltiin nuotion tekemistä teräksellä ja kivellä ja jäistä pelastamista. Illalla pimeän vallitessa teimme yökävelyn ja ihalimme valosaasteetonta taivasta tähtiä. Viimeisenä päivänä kokeilimme iglun rakentamista, tuhosimme lumimajamme, siivosimme leirimme ja pakkasimme itsemme lähtövalmiiksi. 

Nautin koko viikonlopusta valtavasti ja pääsin paremmin tutustumaan kurssikaverihini. Ja yhdessä kohtaa jopa tajusin, että hei olen oikeasti vaeltamassa Kanadan luonnossa juuri niin kuin haaveilin! Olen todella iloinen tästä kokemuksesta ja taas osoitus siitä, että kannattaa lähteä välillä sinne oman mukavuusalueensa ulkopuolelle kokeilemaan uusia juttuja. :)

Käytiin kaatamassa pari kuollutta puuta nuotiota varten ja istuskeltiin sen lämmössä laittamassa ruokaa.

Aurinkokin nousee pikkuhiljaa puiden takaa.