Alkutunnelmat

Moro!

Aattelin, että nyt kun neljäsosa(?!) vaihdosta on jo takana, voisin vähän kirjoitella, millasia ne ekojen päivien tunnelmat olivat.

Matka: Tänne kesti saapuminen yhteensä yli 17 tuntia välilaskujen kanssa. Ensimmäinen lentoni oli Reykjavikiin, toinen Torontoon ja kolmas (ainoa myöhässä lähtenyt) Thunder Bayhin. Lentojen ja huonon hengitysilman seurauksena oli nälkä-väsy-itku-ikävä-yksinäisyyskohtaus: "Miksi ihmeessä halusin lähteä valtameren toiselle puolelle yksin neljäksi kuukaudeksi??"

Ensimmäinen yö: Kurjaa ja kylmää, ei vuodevaatteita eikä vessapaperia ja kännykkä ei yhdistä wifiin. Sisäinen kello sekaisin ja heräilyä parin tunnin välein, kunnes kuudelta aamulla annan itseni lopulta nousta ylös.

Ensimmäinen päivä: Asiat alkavat selvitä, kaupunki vaikuttaa kolkolta ja ulkona -30 astetta pakkasta, joten lenkille ei voi lähteä. Lopputuloksena Murdochin Murhamysteeri -maraton läppäriltä.

Ensimmäinen viikko: Vaihtareista saamme kerättyä jonkinlaisen oman porukkamme, jolla suunnitellaan yhteistä ohjelmaa illoille. Kampus ja käytännön asiat tulevat tutummaksi ja kurssit alkavat. Mielessäni on usein ajatus, että teen jotain väärin, kun en nauti tästä kaikesta. Kaikkialla aina hehkutetaan, kuinka vaihto on elämän parasta aikaa ja kaikki on niin ihanan ihmeellistä. Minulla on vain orpo olo ja kaipaan kotiin.

Ensimmäinen koulupäivä: Voi että sitä stressin määrää, mitä opettajat pystyvät lataamaan eksyneeseen vaihtariin: "kurssin aikana teidän pitää tehdä tätä, tätä ja tätä ja ostaa tämä kirja ja ensi tunnille lukea tämä kappale ja..." Toisen luennon jälkeen olen aivan epätoivon vallassa, miten ikinä selviän tästä kaikesta! :o 

Koti-ikävän tai stressin yllättäessä on onni, että kirjastolle tulee joka viikko terapiakoira käymään, 

Ensimmäisen opiskeluviikon lopussa alkoi jo elämä voittaa ja kaikki tuntua mahdolliselta. Meidän vaihtariporukasta oli oikeasti jo tullut tuki ja turva. Kurssit tuntuivat mahdollisilta ja ennen kaikkea kiinnostavilta. Nautin olostani (pientä koti-ikävää nyt on aina silloin tällöin) ja suunnittelin kavereideni kanssa kaikkea kivaa tekemistä Kanada-ajalle.

Parasta on, kun voi nauttia kämppiksen kanssa ilmaisesta kaakaosta ja kekseistä.

Tähän mennessä tämä kaikki tuntuu jo melkeinpä arjelta ja voi iloita pikkuasioista kuten ilmaisesta kaakao-keksitarjoilusta kirjastossa ja yllättävän hyvistä läksytehtävien arvosanoista. Halusinkin kirjoittaa tämän postauksen sen takia, että erityisesti tulevat vaihtarit ymmärtäisivät, että alku voi ja saa tuntua vaikealta. Ensimmäiset päivät ja ensimmäinen viikko ovat erittäin intensiiviset, sillä ihan kaikki on uutta. Tästä syystä tuntuu, että ensimmäisellä viikolla olisi tapahtumia kuukauden edestä ja tunteet ehtivät vaihdalla suuntaan jos toiseen lyhyessä ajassa. Kaikki kuitenkin helpottaa, kun alkushokki vähän lievenee ja päivärytmi löytyy. Tärkeintä on vain muistaa, että kaikki kääntyy kyllä parhain päin. Vaihto-opiskelu on kuitenkin ennen kaikkea oman mukavuusalueen ulkopuolella menemistä. Kannattaa siis vain rohkeasti lähteä kaikkeen mukaan ja erityisesti niihin juttuihin, joita ei yleensä tekisi kotona tai voisi tehdä.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! Itse siirryn jatkamaan välitentteihin lukemista (mitä minun piti koko tämäkin aika tehdä kirjoittelun sijaan).


- Elli-Noora

Oman mukavuusalueen ulkopuolella: käärmepelkoani/-inhoani uhmaten menin silittämään elävää pytonia.